Kuka ja missä?
Olen Helena Leppänen, taiteen tohtori, keraamikko, keramiikan opettaja, taideterapiaohjaaja ja tietokirjailija. Olen järjestänyt elämyksellisiä keramiikkakursseja ja maalaustyöpajoja kesäateljeessani Etelä-Pohjanmaalla Teuvalla ja talviateljeessani Keski-Uudellamaalla Järvenpäässä.
Kurssit-valikosta löydät kurssikuvaukset. mutta kurssisisältö voidaan räätälöidä myös eri teemoista/tekniikoista ryhmän tarpeiden mukaiseksi.
Tällä hetkellä kurssitoiminta on vähäistä muiden opetustöiden vuoksi.
Olen pitänyt myös luentoja ja kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita keramiikasta ja muotoilusta sekä taiteen, käsityön merkityksestä hyvinvoinnillemme. Kirjat ja luennot-valikoista löydät luettelon julkaisuistani ja tarkempaa tietoa luennoista.
Opetustyö keramiikan parissa vie suuren osan ajastani, mutta välillä valmistan hitain käsityömenetelmin ja apumuotteja käyttäen erilaisia laattoja, ruukkuja ja vateja näyttelyihin. Ruosteenruskeita muistokuvia syntyy meditatiivisen kuvansiirtotekniikan keinoin. Galleria sisältää joitakin esimerkkejä töistäni.
Kauneutta ja vapautta etsimässä
Olen kiinnostunut niistä tarinoista ja mielikuvista, joita savi ihmisissä herättää. Saven työstäminen käsin on itselleni tärkeää, siinä toteutuu samanaikaisesti sekä yhteys perinteeseen että ajattomuus. Työhön uppoutuessa tekijä ja tekeminen ovat yhtä ja aika katoaa.
Värit ovat minulle suunnaton ilon lähde. Värit ja niiden erilaiset yhdistelmät synnyttävät puhtaita kauneuden kokemuksia, ne puhuttelevat sielua. Väreillä maalaten voin välittömällä tavalla ilmaista hyvin moninaisia tunteita, luova leikki värien kanssa mahdollistaa koko tunneskaalan tutkimisen sanattomasti.
Sanaton dialogi niin muodottoman saven kuin loputtomien värivaihtoehtojen kanssa nostaa sisimmästä myös yllätyksiä, voin törmätä omiin rajoihini, rajoittuneisuuteeni, pelkoihini, lukkiutuneisiin muistoihini, menneisyyteeni. Minulle taiteen tekeminen merkitsee paitsi iloa ja esteettisiä kauneuden elämyksiä, aina myös syväluotaavaa itsereflektiota, jossa tavoitteenani on vapaus, henkinen esteettömyys.
Omaan elämänkaareen ja sukuun liittyvät valokuvat kuuluvat muistamisen piiriin. Ne pitävät yllä yhteyttä perinteisiin ja juuriin, mutta vanhoihin kuviin voi luoda myös tuoreen katseen ja uuden suhteen. Kun siirrän kuvaa hitaasti märälle savilaatalle, käyn meditatiivista keskustelua kuva-aiheen kanssa ja tutkin omaan identiteettiäni – kuka olen nyt. Savella valokuva saa elävän tunnun: kuvaa hiertäessä liikun ikään kuin menneen ja nykyisen itseni leikkauspisteessä, työskentelen elämän uusiutuvalla iholla.
Taiteessa materiaalien, muotojen, värien ja kuvien väliset suhteet ja vuorovaikutus luovat äärettömästi erilaisia variaatiomahdollisuuksia, tarinoita tarinoiden perään ja uusia tulkintoja menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.
Kursseillani olen tarjonnut vaihtoehtoja: sekä selkeitä tehtäviä, joilla pääsee helposti tekemisen makuun, että vapautta katsoa ja tutkia materiaaleja, värejä, kuvia ja muotoja ilman ennakko-odotuksia ja osaamattomuuden pelkoa.
